Olen viime vuosina nähnyt ilmiön, joka toistuu yhä useammin. Yhä useampi päätyy selittämään oloaan ADHD:n kautta. Joillekin se on täysin totta, mutta monelle se ei ole koko kuva.
Taustalla on usein hermoston ylivireys ja pitkäaikainen turvattomuus, se mitä nykyään kutsutaan nykyään terapiakielellä kehitykselliseksi traumaksi. Tämä ei välttämättä näy ulospäin. Se voi näyttää myös tehokkuudelta ja pärjäämiseltä, jopa menestymiseltä, vaikka sisäinen kokemus kertoo jotain aivan muuta.
Moni on oppinut varhain, että arvo syntyy tekemisestä. Se on ollut toimiva tapa selviytyä. Mutta aikuisuudessa sama malli kuormittaa hermostoa. Keho ei palaudu ja mieli ei hiljene. Ja usein se, mitä pidämme aikuisuutena, on opittu rooli – ei luonnollinen kypsyys.
Usein, kun pintaa hieman raaputtaa, kiireisyys ei olekaan vain elämäntilanne. Se on tapa välttää kohtaamasta arvottomuuden tunnetta tai sitä, mitä sisältä nousee, kun tekeminen pysähtyy. Jos ihminen on sisäistänyt, että kiireisyys on positiivinen asia ja ihmisarvo ja tyytyväisyys määräytyy suorittamisen määrästä, läsnäolo voi tuntua jopa pelottavalta.
Kun puhun aidosta feminiinisestä terveydestä, tarkoitan kykyä olla yhteydessä itseensä. Lepo ei ole palkinto vaan perusta. Rajat eivät ole lisä vaan välttämättömyys. Kehon kuuntelu ohjaa. Yhteyttä vaalitaan itseensä, toisiin, luomakuntaan ja sen luojaan. Ihminen alkaa nähdä oman paikkansa myös osana suurempaa kokonaisuutta.
Aito feminiininen ei ole ylitunteellisuutta eikä rajattomuutta. Se on kykyä sisältää rakkautta. Mitä vähemmän ihmisessä on yhteyttä rakkauteen ja herkkyyteen, sitä enemmän hermosto toimiikin turvattomuuden ja opittujen mallien kautta. Ja samalla ihminen ajaa myös intuitionsa yli. Tämä näkyy myöhemmin terveydessä ja elinvoimaisuudessa.
Rakkaus, yhteys, lepo, rajat, ravinto ja merkityksellisyys eivät ole asioita, joihin palataan sitten joskus, kun on aikaa. Ne ovat perusta, jonka varaan kaikki muu rakentuu.
Monella tämän kaiken ytimessä on myös häpeä. Ja häpeä on usein kulttuurisesti syvälle juurtunutta. Pinnallisen ja nopean dopamiinikulttuurin kasvaessa harva edes tunnistaa, mistä oman elämän ajurit kumpuavat. Kun kokemus omasta arvosta on horjuva, ja varhaisissa suhteissa ei ole ollut riittävää turvaa, identiteetti rakentuu helposti suorituksen varaan. Kun tämä alkaa purkautua, tilalle tulee keveyttä, leikkisyyttä ja aitoa läsnäoloa. Välttelevyys vähenee, suhteet kypsyvät ja myös työ alkaa kantaa eri tavalla.
Samalla myös naisten välinen toksisuus ja kollektiivinen naisviha alkaa väistyä. Kun yhteys itseensä syvenee, tarve vertailla, kilpailla tai hakea arvoa ulkopuolelta pienenee.
Tämä ei koske vain naisia. Myös moni mies elää irti kehostaan ja tunteistaan. Kun yhteys puuttuu, elämä rakentuu helposti pelkän suorittamisen varaan. Terve maskuliinisuus tarvitsee rinnalleen yhteyden, herkkyyden ja läsnäolon.
Kun hermosto alkaa vakaantua, ihminen pystyy kantamaan itseään eri tavalla. Hän ei enää kanna kaikkea yksin, vaan pystyy myös antamaan muille heidän vastuunsa. Samalla hän voi ottaa vastuuta terveemmin – ilman ylivastuullisuutta tai alivastuullisuutta. Tämä muuttaa ihmissuhteita, johtamista ja tapaa toimia maailmassa.
On tärkeää sanoa, että kaikki ei ole ADHD:ta, vaikka oireet voivat näyttää samankaltaisilta. Hermoston ylivireys voi ilmetä levottomuutena, keskittymisvaikeuksina ja jatkuvana kiireen tunteena. Kun kuormitus vähenee ja turvan kokemus lisääntyy, moni näistä oireista helpottaa.
Ihmisen hermosto ei ole pysyvä tila. neuroplastisuus tarkoittaa, että se muovautuu kokemusten mukaan. Kun ihminen alkaa toistuvasti valita turvaa, lepoa ja yhteyttä, hermosto alkaa muuttua.
Muutos ei aina vie vuosikymmeniä. Oikealla tuella se voi alkaa kuukausissa. Olen saanut todistaa tätä asiakkaissani. Samalla kun yhteys omaan naiseuteen syvenee, syntyy myös uudenlaista kunnioitusta. Myös miehissä olen nähnyt vahvaa kasvun halua – ja usein se saa tilaa, kun nainen asettuu omalle paikalleen.
Ja tämä ei näy vain ihmisen sisäisessä kokemuksessa.
Se näkyy myös siinä, mitä hän rakentaa.
Terveestä ytimestä rakentuva bisnes näyttää erilaiselta. Siinä on enemmän tilaa, selkeyttä ja levollisuutta. Päätöksiä ei tehdä jatkuvasta paineesta, vaan kestävämmästä paikasta. Vaikka haasteita on, niitä ei kohdata jatkuvasta ylivireydestä käsin.
Ja silloin syntyy myös erilaisia tuloksia. Ja erilaista aikuisuutta.
Tämä koskee erityisesti ihmisiä, jotka työskentelevät johtamisen, yrittäjyyden ja luovan työn parissa ja haluavat elää terveemmissä yhteisöissä.
Näihin teemoihin pureudutaan syvemmin myös valmennusohjelmissani. Kun juuri eheytyy, askeleet näyttävät erilaisilta.
Ota siis ensimmäinen askeleesi kohti terveempää ja elävämpää elämääsi ja varaa tutustumispuhelu tästä. Matka on harvoin ”älyllinen.”
Kyse ei ole täydellisyydestä vaan suunnasta.
Ja kun suunta muuttuu, kaikki alkaa muuttua sen mukana.
Anu Agafia
Tule eläväksi kirjaksi
“Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeä ja nöyrä sydämeltä, ja te löydätte levon sielullenne.” Matteus 11:28–29